sunnuntai 16. toukokuuta 2010

My name is Khan

Rizwan Khan on pienestä pitäen sairastanut autismia, hänellä oli todella vaikea lapsuus, mutta on todella viisas ei tyhmä. Hän osaa erityisesti korjata asioita. Äitin keskittyen vain Rizwaniin hänen pikkuveljensä tässä vaiheessa jo aikuinen, muuttaa Amerikkaan töihin. Pian äiti kuolee ja Ritwan muuttaa hänkin Amerikkaan veljensä huostaan. Hän elää kuitenkin omaa elämäänsä. Töissä hän on veljensä kanssa yhdistyksessä mikä myy kosmetiikka tuotteita. Kampaamossa hän pian tutustuu Mandiraan hän on ystävällinen ja ymmärtää Rizwania hyvin. Rizwan tietysti rakastuu Mandiraan ja kohta he menevät naimisiin, vaikka Mandira ei sitä mieltä ollutkaan alussa. Mandiralla on ennestään jo poika. Kaikki näyttää olevan hyvin. Kunnes kaksois tornien tuho tulee. Tästä seuraan koko maassa suuri muslimi viha. Kaikki perheessä menee huonosti.

Arvosteluni: Tosi surullinen ainoa elokuva minkä aikana oikeasti itkin. Shah Rukh oli todella hyvä näyttelemään autismia sairastavaa ihmistä ja aaah tämä oli niin mahtava elokuva. Suosittelen ehdottomasti katsomaan. Vaikka olikin mahdottoman surullinen oli myös hauska sillä Kajol oli niin energinen ja hauska. Tuli vähän mieleen kabhie kushi kabhie ghamin rooli. Juoni oli hyvä. Ja sitä paransi vielä se että Rizwan sairasti autismia. Ainoa huono oli että loppu oli ehkä hiukan vain hiukan liian hyvä. Ja ehkä liian arvattava. Tässä ei ollut yhtään musiikkivideoita, mutta joitan kivoja kappaleita kuten tere naina.

Ohjaaja: Karan Johar

Tuottaja: Gauri Khan, Hiroo Yash Johar

Kirjoittaja: Shibani Bathija

Musiikki: Shankar Ehsaan Loy

Päänäyttelijät: Shah Rukh Khan, Kajol,

Valmistusvuosi: 2010

6 kommenttia:

  1. Voi ei, mä en tykännyt yhtään tästä leffasta. Katsoin sen netistä ja en vain jaksanut loppuun asti. Olen vissiin liian ahdasmielinen: haluan nähdä Shah Rukhin vain tietyssä roolissa... romanttisen komedian rakastuneena hassuna.

    VastaaPoista
  2. :D voihan, no mutta ehkä se onkin kaikista paras juuri niissä elokuvissa. Ainakin niissä Rakkauselokuvissa hän on kaikista tutuin ja hauskoinkin. Toisaalta mä en taas tykännyt Rab ne bana di jodista vaikka muut näytti kaikki tykkäävän. :)

    VastaaPoista
  3. Mä ihastuin tähän elokuvaan aivan kympillä. Forrest Gump muslimina ;P Itkin hysteerisesti ja nautin täysin siemauksin!

    VastaaPoista
  4. Ehkä johtuu siitä, että mullekin tuli liiaksi mieleen Forrest Gump... enkä tykännyt siitäkään. (ei ole mitään autisteja vastaan, ovat ihania, kun syksyn tein töitä heidän kanssaan).

    Mä en tykännyt siitä Rab ne bana di jodista elokuvana, selasin sen pikana just viikonloppuna läpi, MUTTA ne laulut on ihan superhyviä, fanitan niitä ja meidän 3-vuotiaskin osaa jo tanssia ne läpi (siis, hieman omalla tyylillä meillä mennään).

    VastaaPoista
  5. Joo kappaaleet oli siinä kyllä ihan parhaita ! Ai niin forrest gump, tulihan se vähän elokuvan aikana mieleen :)

    VastaaPoista
  6. Mulla on huono tapa vertailla Bollywood-elokuvia tunnettuihin Hollywood-elokuviin. Ne ovat itsessään usein niin hyviä, ettei tarvitsisi tehdä tuollaista vertailua. :)

    Mun mielestä ehdottomasti parasta MNIK oli se myrskyinen kirkkokohtaus (en halua paljastaa muille liikaa). Siinä näki kuinka kauas Karan Johar on tullut muista Bolly-elokuvantekijöistä. Bollyleffoissa kun usein kaikki pitää olla kaunista & puhdasta. ;)

    VastaaPoista

 
Designed by Lena Graphics by Elie Lash